Kasvammeko peukalo keskellä kämmentä? Onko enää harvassa ne jotka osaavat käyttää puukkoa, sahaa tai kirvestä? Tietävästi ihmiskunta on menettämässä tietynlaisen taidon tehdä käsillään asioita. Muistan pienenä poikana maalla ollessani kuinka Ukkini veisti puusta kaikenlaisia keittiöön kuuluvia tarpeellisia välineitä. Itse sain myös Ukiltani puulusikan. Mihin on hävinnyt tämä perinne, missä tehdään käsillään jotain. Urbanisoituneet ihmiset ovat hukassa jos tarvitsee vaihtaa lamppu.

Eikö sitä voi mennä vain lähimetsään ja hakea sieltä materiaalia puulusikan valmistamiseen. Ilmeisesti sitä tarvitsee eka mennä kolmeksi vuodeksi ammattikouluun puupuolelle ja sitten täydennyskoulutukseen, missä opetellaan tämä jalo vanha perinnetaito joltakin ”opettajalta”, joka nyt sattui oppimaan vuolemistaidon isältään, päivässä.

Koulutusta koulutuksen perään, sitä tämä yhteiskuntarakenne vaatii ihmiseltä. Kuitenkin asiassa on paradoksaalinen ilmiö, se että työ tekijäänsä opettaa, niin eli ihminen oppii asioita tekemällä ja observoimalla osaavaa. Mielestäni infrastruktuureissa on juuri käynyt sama ilmiö. Toinen instituutio observoi ja kehittää itseään samannäköiseksi kuin toinen, eli tapahtuu yhdentyminen toiseen. Hieno yhteiskunta tekee ihmisitä kädettömiä kädentaitajia.