Lunta, lunta ja lunta! Sitä on tullut niin uskomattoman paljon, että liikkuminen on käynyt jo hieman hankalaksi. Käveliät tarpoo, pyöräilijät sotkee ja autoilijat liirailee. Kaiken sen lumen keskellä pyrimme jatkamaan eläämäämme normaalisti, niin kuin ei mitään erikoista olisi. Itsekkyytemme pakottaa meidät toimimaan, jotkut tietenkin tajuavat sen, että autoilu ei välttämättä onnistu jos lunta on tullut puolimetriä yön aikan, jotkut taas ei. Miksi se ei mene järkeen? Joka ikinen vuosi sama sävel ja yhtä tyhmät kuulijat

Ihmisille voitaisiin alkaa jakaa suksia ja lumikenkiä sen sijaan, että matka töihin taittuisi autolla tai julkisella. Annettaisiin liikkumavaraa aikatauluihin ja mentäisiin sään mukaan kerrankin. Oltaisiin ymmärtäväisiä myöhästelyistä ja vääristä aikataulutuksista. Taitaa olla vaan toiveajattelua. Ihminen ei voi olla sitoutumaton aikatauluihin, vaan aina on kilpailu käynnissä. Sanoohan se nimi "human race" jo jotain. Ikävää sinänsä. Huono homma se vaan on, kun kukaan ei kuitenkaan tunnusta sitä kiirreyttä, ja jonkun mielestä myöhästely on ihan ok, kunhan ei vaan itse myöhästy.

Jos nyt joku alkaisi keksimään kelloa, niin varmasti kelpaisi ihan perinteinen heilurimalli jossa ei olisi mitään ylimääräistä. Voisi ehkä tuoda jotain liikkumisvaraa tulemisen ja menemiseen. Ei olisi ihan sekunnilleen aina. No mutta alkaa toi kello olemaan jo sen verran, että täytyy mennä. Kiireetöntä seuraavaa päivää.