Hakeeko töitä vai vetää lonkkaa? Sylkeä kattoon ja väistellä valuvaa limaa lopun päivää, veltostua tekemättömäksi vätykseksi, tajuta mistään mitään. Uppoutua täydelliseen loputtomalta tuntuvaan kierteeseen, mikä repii pieni pala kerrallaan hajalle, olla kuristusotteessa saaden hieman ilmaa keuhkoihin, tuntea vetäytyvän täydelliseen pimeyteen.

Ihminen voisi tehdä jotain, mutta onneksi ei tarvitse. Yhteiskuntamme mahdollistaa elää toimettomana ja motivoimattomana. Yhteiskunta luo kansakunnastamme vätysten kerhon. Ei muutoksia saada aikaan nopeassa ajassa, vaikka tarvetta olisi. Emme koskaan pääse ihanteelliseen tilanteeseen sosiaalietuuksien tai minkään muidenkaan tukien kanssa jos luulemme niitten olevan ratkaisu työttömyyteen. Nalle Wahlroos sanoo, että etuuksia täytyisi leikata oikein kunnolla alla 25 vuotiailta nuorilta. Toisaaltaan se on totta, että etuuksien pois jättäminen voisi lisätä motivaatiota ihmisissä, jotka tarvitsevat tukia elääkseen.  Niin moni tosiaan tappelee Kelan kanssa kaiken maailman paperisotaa, että heikommat jäävät jälkeen ja jalkoihin siinä menossa. Sama energia minkä tukien hakijat laittavat siihen taisteluun olisi myös hyödylistä pistääm johonkin muuhun. Esim. opiskeluun tai töiden hakemiseen. Nalle voi olla asian ytimessä omilla kommenteillaan. Luoko liiallinen hyysääminen vain lisää masentuneita ja työttömiä.

Perussuomalaiset voittoon eduskuntavaaleissa ei varmasti ratkaise suomen ongelmia, mutta se voi olla oikea suunta parempaan. Nykyinen hallitusmuoto ei toimi.  Timo Soini on todella hieno mies, joka seisoo ihmisen takana sanoineen. Hän osuu sinne missä kipu on kovin ja laskee kätensä lohduttaakseen. Hän koskettaa omalla tavallaan, vaikka kannattaakin Rauman Lukkoa!

Kasvammeko peukalo keskellä kämmentä? Onko enää harvassa ne jotka osaavat käyttää puukkoa, sahaa tai kirvestä? Tietävästi ihmiskunta on menettämässä tietynlaisen taidon tehdä käsillään asioita. Muistan pienenä poikana maalla ollessani kuinka Ukkini veisti puusta kaikenlaisia keittiöön kuuluvia tarpeellisia välineitä. Itse sain myös Ukiltani puulusikan. Mihin on hävinnyt tämä perinne, missä tehdään käsillään jotain. Urbanisoituneet ihmiset ovat hukassa jos tarvitsee vaihtaa lamppu.

Eikö sitä voi mennä vain lähimetsään ja hakea sieltä materiaalia puulusikan valmistamiseen. Ilmeisesti sitä tarvitsee eka mennä kolmeksi vuodeksi ammattikouluun puupuolelle ja sitten täydennyskoulutukseen, missä opetellaan tämä jalo vanha perinnetaito joltakin ”opettajalta”, joka nyt sattui oppimaan vuolemistaidon isältään, päivässä.

Koulutusta koulutuksen perään, sitä tämä yhteiskuntarakenne vaatii ihmiseltä. Kuitenkin asiassa on paradoksaalinen ilmiö, se että työ tekijäänsä opettaa, niin eli ihminen oppii asioita tekemällä ja observoimalla osaavaa. Mielestäni infrastruktuureissa on juuri käynyt sama ilmiö. Toinen instituutio observoi ja kehittää itseään samannäköiseksi kuin toinen, eli tapahtuu yhdentyminen toiseen. Hieno yhteiskunta tekee ihmisitä kädettömiä kädentaitajia.

Ihmisille voitaisiin alkaa jakaa suksia ja lumikenkiä sen sijaan, että matka töihin taittuisi autolla tai julkisella. Annettaisiin liikkumavaraa aikatauluihin ja mentäisiin sään mukaan kerrankin. Oltaisiin ymmärtäväisiä myöhästelyistä ja vääristä aikataulutuksista. Taitaa olla vaan toiveajattelua. Ihminen ei voi olla sitoutumaton aikatauluihin, vaan aina on kilpailu käynnissä. Sanoohan se nimi "human race" jo jotain. Ikävää sinänsä. Huono homma se vaan on, kun kukaan ei kuitenkaan tunnusta sitä kiirreyttä, ja jonkun mielestä myöhästely on ihan ok, kunhan ei vaan itse myöhästy.

Jos nyt joku alkaisi keksimään kelloa, niin varmasti kelpaisi ihan perinteinen heilurimalli jossa ei olisi mitään ylimääräistä. Voisi ehkä tuoda jotain liikkumisvaraa tulemisen ja menemiseen. Ei olisi ihan sekunnilleen aina. No mutta alkaa toi kello olemaan jo sen verran, että täytyy mennä. Kiireetöntä seuraavaa päivää.

Uusi on aina uusi, mutta kuinka kauan? Milloin tavara menettää arvonsa? Käytettytavara on myös uusi uudelle käyttäjälleen, muttei sen arvo ole enää uudenveroinen, vaikka se toimii kuin uusi. Miksi se uusi kuukauden vanha kännykkä alkaa tuntua jo vanhalta ja pitäisi saada uusi tilalle?

Moniko enää pysyy kulutuksen mukana tässä kulutusyhteiskunnassa? Ei varmasti kukaan. Oletko outolintu jos televisiosi on pari vuotta vanha?  Ennen se Upo kesti pari vuosikymmentä, nyt se on käyttökelvoton parinvuoden päästä.  Missä ovat ne televisiot, mitkä menevät isältä pojalle ja joiden kylkeen kun pamauttaa niin saa kanavan taas näkyviin.  Ei ole enää mitään mikä olisi kestävän kehityksen kannalta tärkeää.  En ole taloustieteilijä, mutta luulen että tuolla kestämättömyydellä on jotain tekemistä markkinatalouden kanssa. Myydään ihmisille laadullisesti tarkoituksen mukaisesti huonosti tehtyä kulutustavaraa mikä ei kestä kauan ja näin ollen saadaan aina uusi parempi päivitetty malli markkinoille.

Ihmisten heikkouksia käytetään hyväksi. Annetaan toivoa paremmasta kulutustavaran myötä. Tavaran mikä lohduttaa pientä kulkijaa sen hetken verran, kunnes kuluttaja, tämä pieni poloinen huomaa, että tässä mallissa ei ollutkaan sitä sovellusta millä pääsisi sosiaalisenmedian syövereihin niin helposti kuin oli luullut. Uudesta tuli huono ja vanha. Välittäjäaine dopamiini ja serotoniini tasot romahtivat taas alas. Kuluttajan pettymys tekniikkaan on ilmiömäisen suuri, hiuksia repivä strategia.  Mutta hätä ei ole tämän näköinen, koska uusimalli on jo saatavilla kuluttajan onneksi.